Palkitsijat

Vuonna 2024 vanhimmat leikkeeni täyttävät 40 vuotta. Mitä vanhempi leike, sen parempi. Vajoan mietteisiini: mihin on tuokin kirjailija kadonnut, hyviä ajatuksia. Heitä on paljon: Suomen Virpi Stenlund, Sari Mikkonen, Intian Arundhati Roy, Egyptin Ranya El Ramley, USAn Donna Dartt, moni moni muu. Raijan muistan, hän kuoli tulipalossa. Maggie Nelson miettii ja kirjoittaa kivasti, ihailen. Hän jatkaa vielä, nuori on. Mutta tuo professori, jokunen vuosikymmen sitten luennoi Joensuussa Euroopan älyllisestä alamäestä. Tuossa nuori mies suree Euroopan unionin kulttuurista olemattomuutta - tänään pelkkää ursulaa ja rojukauppaa. Menneellä vuosisadalla (1900) Suomen akateeminen väki järjesti älyllisiä seminaareja. Tänään väki vertailee kuohareitten makusävyjä tai orgioi demos-konsultin kalvokaaria. Akatemian Maijala vahtii vieressä. Puolen tunnin paneelissa he muistavat kolme kertaa mainita kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. Aiheena on Euroopan Tiedeneuvoston (ERC) rahalla masinoima viestinnän tutkimus. Mitä tutkijan sukupuoli tai sukupuolettomuus siihen kuuluu.

Tieteestä on tehty hupahöpinää. Kirjallisuus jauhaa ihaa ja vihaa. Tekemällä tehty ja teetetty. Menin kuuntelemaan keskustelua palkintojen roolista taiteen kentillä. Nytpä on hyvä aihe. Jännitän, kuinka rohkeasti he puhuvat. Höllön töllön. Taiteen ohjailusta palkinnoilla he eivät puhu sanaakaan. He kertovat vain itsestään, mihin kaikkiin raateihin olen kuulunut ja kuulun. Hävitköön tuollainen kulttuuriväki, tuollainen kultuurin ’ala’, purra, anna mennä. Kun se kerran tuollaista on, sisäpiiriylväilyä.