Starttareita pullollaan
Tärkeintä on vire. Olot, talot, tiet ja tuottavuus olkoot mitä tahansa. Impivaara-pilkka on naivia, tyhmää, vääntynyttä. Tärkeintä on alkamisen riemu. Tässä on työmme. Huomenna teemme tuon, tänään tämän. Start uppeja oli suomenmaa pullollaan 1900-luvun alkupuoliskolla. Aikojen kulussa ihmiset ovat etsiytyneet pitkin maita ja vesiä. He ovat valinneet paikan, rakentaneet paikkoja. Tämäpä on nätti paikka, hiekkainen kiva ranta, vedessä kalaa, aurinko lämmittää, aletaan veistää venettä, napataan hauki, ajetaan peuraa. Ken ei usko menköön Saariselän Luulammelle. Siellä on oleiltu, asuttu ja toimittu jo ennen saamelaisia ja suomalaisia. Ravittuna, lämmittynä. Paikastojen maa. Paikka ja tila voivat myös käydä yksiin, maatila. Tilastollinen ajattelu on elon surma. Tilasto tulee kai sanasta tila. Tila - > tilasto. Miten olisi paikka - > paikasto. Paikasto kertoo tätä tai tätä. Taloustiede operoi vain numeroilla, todistivat ekonomistit yhdestä suusta yliopiston tiedekulmassa. Tyhmyys tiivistyy taloustieteessä. Kukaan ei muuta paikkaa tilastojen perässä. Mutta jos jokin paikka ja tekeminen houkuttaa, mikään ei ihmistä pysäytä. Vesuri käteen, kaunistan metsikön, iloksi silmälle. Sotien jälkeen ihmiset rakensivat tilaa (tiloja), saivat lapsia, ohra heilimöi. Georges Perec kirjoitti kirjan Tiloja, avaruuksia. Ohra on tekemistä, toimijuutta. Timoarot piehtaroivat tilastoruuduissa. Uuskolonialismia, sanoo saamelaistyttö. Sata vuotta sitten mitattiin pääkalloja, tänään mitataan asuttuna pitämistä tai sen estämistä. Henki on sama. Asuminen kapeuttaa. Taiteellinen toimijuus ei ole työllistämistä. Väitöskirjailija Riikka Haapalainen käyttää sanontaa ’radikaali vieraanvaraisuus’. Siihen ei sisälly kontrollia. Kuka tahansa voi tulla. Yliopisto on avoin kaikille. Vierailevuus on uteliaisuutta, etsintää, luovaa. Taide leikkii. Taide menee rahavälitteisyyden tuolle puolen. Taide tarjoaa ilmaisen aamiaisen. Taide on uudenlaista tiedon muodostusta, ajattelemaan harjaannuttavaa ja oppivaa. 1900-luvun alkupuoliskolla Suomi oli taiteilijoiden maa, Ihmiset olivat taiteilijoita, tilojen rakentajia, raivasivat ja rakensivat. Suomi koostui start-upeista. Se lie ollut tällä pläntillä asuvien parasta aikaa kautta aikain. Tärkeintä on vire. Vireen aines on materia, vireen henki on riemu. Olkoon materia missä tilassa ja paikassa tahansa. Tämä vire, tämä start up -kulttuuri tuhottiin systemaattisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tuhon oikeuttamiseksi luotiin tieteitä, sosiologioita, taloustiede, having, loving, being. |
|---|