................................................................................................................. |
Helsingin kirjamessujen 2026 teema / Keskustelu Linkedinissä 11.3.2026
Ville Blåfield: ”Elämme kielessä, ja kieli elää siinä ajassa, jota me elämme”, sanoi kääntäjä Kaijamari Sivill vähän aikaa sitten Uuden Jutun haastattelussa, ja se on minusta yksinkertaisuudessaan jotenkin syvästi sanottu. Kieli on yhtä aikaa jatkuvaa sääntöjen toistamista ja rikkomista, tradition jatkamista ja uusiksi pistämistä. Toivon, että messuilla kirjailijat avaavat omaa suhdettaan kieleen, ja pääsemme puhumaan siitä, missä jatkuvan morfoosinsa vaiheessa suomen kieli nyt meidän käsissämme on. Suomalaisten kielten rinnalla teema antaa mahdollisuuden tietysti puhua käännöksistä, kielistä ja kirjallisuudesta Suomen rajojen ulkopuolella: siitä, miten kääntäjät tekevät maailmankirjallisuudesta suomalaista kirjallisuutta ja suomalaisesta kirjallisuudesta maailmankirjallisuutta. ”Kielet, kääntäminen ja maailmankirjallisuus ovat myös avaimia kansainväliseen dialogiin ja ymmärrykseen, jota tässä maailmanajassa tarvitaan”, sanomme tiedotteess . Messujen aikaan Helsinkiin saapuu 60 suomalaisen kirjallisuuden kääntäjää eri puolilta maailmaa, ja messuohjelmassa tuomme heidät yhteen kääntämiensä kirjailijoiden kanssa. Kolmas näkökulma kieleen, jonka toivon messuilla näkyvän, on Helsingin ja Suomen monikielisyys. Aiheeseen paremmin perehtynyt ystäväni juuri muistutti, että muistellessamme monokulttuurisempaa, yksi- tai kaksikielisempää Helsinkiä muistelemme 1980- tai 90-lukuja. Esimerkiksi 1800-luvun loppupuolen Helsinki oli aidosti monikielinen, ja sikäli syvästi kansainvälinen kaupunki. Tarkoituksena on tuoda messuohjelmaan kirjallisuuskeskusteluja myös muilla nykyhelsinkiläisillä kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi. Toivon, että syksyn messuilla puhutaan myös viroa, ukrainaa, arabiaa, somalia, espanjaa. Esimerkiksi. Helsingin Kirjamessut järjestetään 22.-25.10.2026. Tänään teeman ohella julkistetun ilmeen on taas suunnitellut taitava Tero Ahonen.
Minulle sana kieli ja kielianalyysi tuo aina mieleen Päivi Mehtosen kirjan Abstraktin kirjallisuuden loisto ja kurjuus. Mehtonen erittelee kielen alkeiselementtejä, rakentumista, käyttöä, vaikutuksia. Nykysivistyneistölle alkeita kohti syvenevä analyysi on tahallisen vaikea, se ohitetaan hiljaa. Kivempi on surfata ilmiöissä: millainen Helsinki oli silloin ja silloin. Aiotteko purkaa ekonomistien kieltä? Kuinka totta se on? Suomalaisessa Tiedeakatemiassa oli 8.3.2026 aiheena maailman kuvallisuus. Mediatutkija sanoi esielmässään : elämme visuaalisessa kulttuurissa. Kumpaa maailma siis on: visuaalinen vai kielellinen. Tieteen siunaama kuvasto VAI kirjamessujen kieli? Ihmisen pelastus on selfiet, mediatutkija myös sanoi. Löytääkö kirjamessut selfieistä ja kuvista ihmisen ja ihmiskunnan pelastuksen vai kenties jotain muuta? Kuvat Iranista. 170 kuollutta koulutyttöä.
Ville Blåfield: Tosi hyviä näkökulmia tai aiheita messuohjelmaankin. Meillähän messujen keskusteluilla on monta sataa järjestäjätahoa, kustantamoja, järjestöjä ynnä muita. Tiedetori-ohjelmakokonaisuus on Tieteellisten seurain valtuuskunnan kuratoima. Mutta tää vuoden kärkiteema on kyllä aina myös se osa ohjelmaa, josta tuotamme myös itse keskusteluja. Pyrimme kiinnostavuuteen ja relevanssiin sekä ilmiötasolla että syvemmin. Kirjamessuilta löytyy kyllä yleisö hyvin haastavillekin kirjallisuuden/kirjallisen kentän asiantuntijakeskusteluille. Ehkä ainoa rajaus joka mielestäni tässä kieli-teemassa voisi olla fiksu on, että lähestymme messuilla kieltä nimenomaan tekstikulttuurin tai kirjallisuuden - kirjoittamisen, lukemisen ja kääntämisen - näkökulmasta. Mutta toki kaikki kielen kehityksen ja kielianalyysin kysymykset istuvat tähän erinomaisesti. |